Kirjoittanut: Milla Bergman 24.5.2016

Sisarusten arkimuistoja

Elämä on enimmäkseen arkea. Arkea on kuvattu ihmisen vaikeimmaksi extreme-lajiksi, elämän parhaaksi ajaksi, tylsäksi, haastavaksi, ihanaksi... Mutta kun lapsilta kysytään, tavallinen arki on usein parasta.

Ohessa on erityislasten sisarusten arkimuistoja runojen ja piirustusten muodossa. Sisarusten muistoihin liittyy erityisyyttä, mutta myös ihan tavallista arkea.

Muistot ovat meille kaikille tärkeitä. Tärkeimpiä niistä me kannamme sydämessämme, kuten sisaruksen piirtämäänsä kuvaan etsimä aforismi sanoo.

Alla oleva sisaruksen kirjoittama runo liittyy muistoon, jossa valmistaudutaan tarhaan lähtöön. Koko huomio menee tilanteessa erityislapsen huomioimiseen. Sisarus kokee ulkopuolisuuden tunteita ja miettii, miksi hänen pitää aina olla reipas.

Äiti ja isä.
Vauva ja sisko.

Kiire ja hyörinä.
”Kyllähän sinä pärjäät, iso tyttö!”
Miksi minun pitää jaksaa,
kun toisia hellitään?


Sisarus 21v.

Toinen runo kertoo iloisimmista muistoista – yhdessä olemisen onnesta erilaisuudesta huolimatta. Isosisko tuli aina kouluun vastaan pyörällä ja pikkusisko pääsi tarakalla kotiin.

Roolileikkien keskellä,
toistemme parhaita ystäviä.
Isosisko tulee koulusta vastaan

ja minä hyppään tarakan matkaan.

Sisarus 21v.

Piirustus kuvaa perheen perinteistä lenkkiä, jonne lähdettiin aina yhdessä. Matkalla katseltiin hevosia ja junia. Erityislapsi kulki kolmipyöräisellä pyörällä mukana toisten kävellessä.

Toinen piirustus on tilanteesta, jossa hajamielinen mummu oli jemmannut puhelimen uuniin, ja unohtanut kertoa lähtiessään meiltä kotiinsa, että se löytyy uunista. Puhelinta jemmattiin välillä siskolta, kun hän soitteli jokaiseen muistamaansa paikkaan vähän väliä, eikä sitä viitsinyt olla vahtimassa joka hetki.


Jaa tämä sivu


Ladataan keskustelua