Kirjoittanut: Milla Bergman 28.1.2016

Avoin ja turvallinen ilmapiiri auttaa

Miten olla hyvä vanhempi kaiken kaaoksen keskellä, kun yksi tai useampi lapsista sairastaa? Miten huomioida terveitä sisaruksia tarpeeksi? Näitä miettivät monet vanhemmat. Perheiden kanssa työtä tekevät ammattilaiset puolestaan saattavat pohtia, miten tukea vanhemmuutta; mitä ohjeita antaa, miten lohduttaa.

Jos sisaruksilta itseltään kysyy, vastaavat he esimerkiksi:

Pääasia on, että olette siinä läsnä.
Näe minutkin, kuule minutkin!
Kerro totuus, joka tulee kuitenkin esille.
Anna kaikkien lapsien kasvaa rauhassa – älä paapo liikaa!
Muista tasavertaisuus!
Anna aikaa ja tukea sisarussuhteelle!
Jos vaan mitenkään mahdollista, niin tehdään normaaleja yhteisiä asioita, arkea.

Avoin ja rehellinen keskustelu ongelmista ja tunteista auttavat. Avoin ilmapiiri, jossa on mahdollista ilmaista kaikenlaisia tunteita, jossa jokainen perheenjäsen tulee näkyväksi ja kuulluksi omine tarpeineen on ensiarvoisen tärkeää. Tärkeää on luoda ilmapiiri, jossa kaikista mahdollisista asioita voi keskustella.

Kaikki sisarusten tunteet ovat oikeita ja sallittuja. Jokaisen lapsen on tärkeää tuntea olonsa turvalliseksi ja harmoniseksi, saada olla tarvittaessa myös kiukkuinen ja surullinen. Vanhemmat eivät voi suojella sisaruksia vaikeilta tunteilta tai kokemuksilta, mutta vanhempien tehtävänä on ottaa vastaan lasten tunnekuohut.

Ote sisaruksen ja vanhemman keskustelusta:

- Varmaan me vanhemmat koetaan, että otettaisiin mieluummin sairaudet, jottei lasten tarvitsisi kärsiä.
- Harmi vaan, että maailma ei toimi niin.
- Niin toisen kärsimystä ei voi poistaa, vaikka kuinka haluaisi.

Tunteiden mitätöinti ei auta: kaikki tunteet ovat oikein ja tärkeitä! Vanhemman on hyvä puhua ja olla valmis kuulemaan kaikista sisaruuteen liittyvistä tunteista. Kun lapsi kokee, että tunteet ovat sallittuja, hän ei tuomitse itseään negatiivisten tunteiden takia.

Kunpa jaksaisimme olla kiinnostuneita sisarusten asioista ja ajatuksista! Kysyä heidän kuulumisiaan. Kuunnella heidän vastauksensa aidosti uteliaina loppuun saakka. Kuunteleminen ei aina ole helppoa. Kuunteleminen siten, ettei mieti: "mitä minä seuraavaksi sanoisin", vaan keskittyen toisen sanottavaan. Kuuntelemisen ja uteliaana olemisen opetteleminen kannattaa, sillä muuten jää paljosta paitsi! Lapsilla on ihan mielettömiä juttuja, jos malttaa kuulla selitykset loppuun saakka.

Kukaan meistä ei onnistu – eikä tarvitse onnistua – luomaan täydellistä ilmapiiriä. Turvallinen ilmapiiri on nimenomaan sellainen, jossa jokainen perheenjäsen voi myös epäonnistua, kiukutella ja ylipäätään olla epätäydellinen ihminen.

Nämä ovat minun ajatuksiani. Ehkä joku rohkaistuu kertomaan omista ajatuksistaan?

Milla

Ladataan keskustelua