Kirjoittanut: Laura Hermikoski & Heidi Koffert 16.3.2017

Sisarukset eivät kaipaa erityiskohtelua, vaan haluavat tulla kohdatuiksi arjen pienissä hetkissä

Heippa! Olemme kaksi Jyväskylän ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2016 valmistunutta fysioterapeuttia. Teimme opinnäytetyönä valtakunnallisen kyselytutkimuksen Kelan lasten vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta toteuttaville fysioterapeuteille siitä, kuinka he huomioivat sisaruksia työssään sekä millaista osaamista ja tukea he kokevat tarvitsevansa siihen liittyen. Teimme opinnäytetyön yhteistyössä TATU ry:n ja Erityinen sisaruus -hankkeen kanssa. Tämä teksti on koottu opinnäytetyön tuloksista. Toivomme, että Sinulla on aikaa tutustua myös varsinaiseen työhömme ja tähän tärkeään aiheeseen tarkemmin. Opinnäytetyö löytyy tämän tekstin alla. Mukavaa kevättä toivottavat Heidi ja Laura!

Terveet sisarukset haluvat kokea olevansa arvokkaita

Ihmisellä on luontainen tarve tulla huomioiduksi ja käsitykset itsestä syntyvät vuorovaikutuksessa. Varhainen vuorovaikutus luo perustan yksilön psykososiaaliselle kehitykselle. Sen jälkeen jokainen kohtaaminen on mahdollisuus vahvistaa toisen henkilön kokemusta siitä, että hän on arvokas ja hänen olemassaolonsa ansaitsee tunnustusta.

Erityistä tukea tarvitsevien lasten sisaruksilla on havaittu olevan lisääntynyt alttius psykososiaalisille ongelmille, jotka voivat ilmetä esimerkiksi tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöinä. Kun aikuisten huomio suuntautuu vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen kuntoutumiseen, sisarusten asema perheessä heikkenee ja sen seurauksena alttius psykososiaalisten ongelmien syntymiselle lisääntyy.

Sisaruus on monelle elämän pisin ihmissuhde ja se on aina erityislaatuinen. Sisaruksen sairaus tai vamma voi tehdä siitä vielä erityisemmän.

Fysioterapeutit pitävät sisarusten huomioimista tärkeänä

Tulosten perusteella lasten vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta toteuttavista fysioterapeuteista lähes kaikki (95 %) pitävät sisarusten huomioimista työssään vähintäänkin melko tärkeänä. Yhtä moni ilmoittaa myös huomioivansa sisaruksia työssään.

Näyttäisi siltä, että iän ja työkokemuksen lisääntyessä sisarusten huomioimista aletaan pitää tärkeämpänä. Sisarusten huomioimista pidetään tärkeämpänä ikäluokissa 41–60 vuotta sekä 61–70 vuotta kuin ikäluokassa 20–40 vuotta sekä työkokemusluokissa 11–20 vuotta ja yli 20 vuotta kuin alle 10 vuotta.

Fysioterapeutit, joilla on omia lapsia kaksi tai enemmän, huomioivat sisarukset työssään sataprosenttisesti. Heistä, joilla ei ole omia lapsia tai lapsia on vain yksi, 8 % ei huomioi sisaruksia työssään tai ei osaa sanoa, tekeekö niin. Lähes kaikki (98 %) lasten vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta toteuttavat fysioterapeutit selvittävät, onko lapsilla sisaruksia.

Suurin osa fysioterapeuteista antaa sisarusten osallistua terapiaan

Fysioterapeuteilta kysyttiin, miten he huomioivat sisaruksia työssään. Lähes kaikki tervehtivät, kysyvät kuulumisia, kuuntelevat ja keskustelevat sisarusten kanssa. Noin puolet vastanneista antaa sisaruksille tietoa. Osa fysioterapeuteista kysyy vanhemmilta sisarusten kuulumisia. Suurin osa vastanneista antaa sisarusten osallistua fysioterapiaan.

Avoimissa vastauksissaan fysioterapeutit tuovat esiin kohtaavansa sisaruksia useammin kotikäynneillä kuin vastaanotolla. Se, miten he huomioivat sisaruksia näissä tilanteissa, vaihtelee perhekohtaisesti. Fysioterapeutit tekevät havaintoja perheen sisäisestä toiminnasta sekä kulttuurista, ja se ohjaa heidän valintojaan kussakin tilanteessa.

Käytännön tasolla he sopivat toisinaan yhdessä vanhempien kanssa siitä, millaista tietoa sisaruksille annetaan sekä siitä, saavatko sisarukset olla läsnä terapiatilanteessa. Eräs fysioterapeutti mainitsee kohdanneensa myös tilanteen, jossa vanhemmat ovat ohjanneet häntä keskittymään yksinomaan lapseen, jolle kuntoutus on myönnetty.

Silloin, kun sisarukset osallistuvat fysioterapiaan, heille voidaan antaa avustavia tehtäviä, joiden koetaan muun muassa lisäävän osallisuutta sekä vahvistavan sisarusten välistä suhdetta. He voivat esimerkiksi heittää palloa tai olla muulla tavalla leikkikavereina. Tätä kautta sisarukset voivat saada fysioterapeuteilta leikkivinkkejä arkeen sekä konkreettista tietoa siitä, miten he voivat erityistä sisarustaan tukea.

Toiminnan lomassa sisarusten kanssa keskustellaan muun muassa erilaisuudesta ja muista esiin nousevista teemoista. Osa fysioterapeuteista tarjoaa sisaruksille leluja, joilla he voivat leikkiä terapian aikana itsenäisesti. Lisäksi sisaruksia huomioidaan kuntoutusta suunniteltaessa sekä tavoitekeskusteluissa. Joillain fysioterapeuteilla on tapana muistaa sisarusten merkkipäivät, jolloin he voivat saada esimerkiksi kortin.

Tarvitaanko sisarusten huomioimiseen ylimääräistä aikaa vai voisiko se olla luonnollinen osa fysioterapiaa? Sisarukset eivät kaipaa erityiskohtelua, vaan haluavat tulla kohdatuiksi arjen pienissä hetkissä.

Jaa tämä sivu


Ladataan keskustelua