Kirjoittanut: Milla Bergman 10.3.2016

Sisarusten kokema turvallisuuden tunne

Niin erityislasten sisaruksilla kuin muillakin lapsilla turvallisuuden tunne on kasvun kannalta merkittävää. Perusturvan pohja luodaan lapsuudessa.

Turvallisuuden voi määritellä tilaksi, jossa on mahdollisimman vähän asioita, jotka uhkaavat ihmisen minuutta ja synnyttävät pelkoa, häpeää, syyllisyyttä tai arvottomuuden tunnetta. Turvallisuus ei ole vain sitä, että uhka on poissa, vaan myös selvää tietoisuutta hyväksytyksi tulemisesta.

Joskus ei voida välttää uhkaavaa tilannetta. Erityislapsen sisaruksena turvallisuuden tunne voi järkkyä monella tavalla. Sisaruksen sairaus tai kuolemanpelko perheessä vaikuttaa lapsen perusturvallisuuteen.

Sitä ajattelee lapsena, että paha tapahtuu muille. Kun se tapahtuukin omassa perheessä, on kuin keijumaailma murtuisi. Kun Keijumaailma murtuu, lapsi havaitsee, että maailma ei ookaan ihan niin mahtava paikka, kun kokee haavoittuvuuden, kun kuva murtuu. Kun sairas lapsi tulee perheeseen, se kuva murtuu tosi varhain. Siinä tapahtuu sen osan aikuistuminen tosi nuorena. Semmonen naiivius katoaa. Lapset kasvaa ainakin aikuisten silmissä nopeammin tommosissa tilanteissa.

Turvallisuus lasten kokemana rakentuu aikuisten läsnäolosta, toistuvasta huolenpidosta ja välittämisestä

Lasten turvallisuus on vanhempien ja muiden aikuisten vastuulla. Lapset tarvitsevat myös taitoja, jotka vahvistavat heidän itseluottamustaan ja auttavat heitä huolehtimaan itsestään.

Kun lapsilta on kysytty heidän omia käsityksiään ja kokemuksiaan turvallisuudesta, liittävät he sen arkiseen yhdessäoloon läheisten kanssa, ruokailuun, ulkoiluun ja hoivaan.

Erityisen myönteisiksi ja mieleenpainuviksi lapset ovat maininneet tutkimuksessa ne hetket, jolloin läheiset ihmiset olivat kertoneet heille tarinoita tai lapsia itseään oli pyydetty kertomaan omia kokemuksiaan läheisille.

Turvallisuuden tunnetta lisää myös lapsen itsenäisesti saamat kokemukset onnistuneesta tilanteen hallinnasta, kokemus erilaisista tilanteista selviämisestä.

Haastatteluissa sisarukset ovat kuvanneet tilannetta, jossa sairastunut sisarus on sairaalassa, olleen heille turvallisempi kuin se, jossa oltiin välitilassa ja odotettiin mahdollista sairauden uusiutumista. Sairaalassa tehdään konkreettisia asioita, siellä sisarus saa apua.

Sisarukset saattavat myös pohtia, kannaattako heidän itsensä mennä lääkäriin, jos lääkärit eivät pystyneet auttamaan sairastunutta sisarustakaan.

Lasten tärkeää saada tietää, että sairastunutta hoidetaan ja että asiat muuttuvat paremmiksi. Lapsilla on oltava tarpeeksi turvallinen tulevaisuudenkuva, jotta he voivat suunnata tulevaan. Heidän on oltava varmoja siitä, että apua on saatavilla, myös jos he itse sitä tarvitsevat.

Tekstin alussa todettiin, että turvallisuus ei ole vain sitä, että uhka on poissa, vaan myös selvää tietoisuutta hyväksytyksi tulemisesta. Etenkin jos perheessä on sairauden tai vamman tai muun erityistilanteen tuoma uhka, on sitäkin tärkeämpää osoittaa sisaruksille hyväksyntää: hyväksyntää heille sellaisina kuin he ovat, hyväksyntää tuntea ja ajatella asioista omalla tavalla, hyväksyntää saada uskoa keijumaailmaan.


Lapsuusajan parhaan Sulta Äiti sain
siitä pelkkää hyvää jäi muistoksi vain.
Kodin lämmön ja Äidin rakkauden
sai tuntea pieni lapsonen.

Kun lapsuuden leikit jäivät taa
ja oli aika nuoruus aloittaa,
Sinä Äiti polkuni tasoitit
ja monilta vaaroilta varjelit.

Nyt kiitollisin mielin tajuan sen,
kaiken ihmeellisen äidinrakkauden,
joka lastaan aina hoivaa ja kantaa
elon loppuun parhaan turvan antaa.

Runo: Birgit Ahokas

Aurinkoista kevään odotusta,

toivottelee Milla


Jaa sivu:


Ladataan keskustelua